Pyhäinpäivänä tiukka taisto Ankkureiden ja Paimion Rastin välillä

Tässä vihdoin se luvattu juttu lauantain Amazing O-race kisasta. Katso myös Ilun ottamat upeat kuvat.

Näin kisasta kertoo Emma:
”Lauantaina Anga ja Paimion Rasti asettuivat lähtöviivalle kolme henkisine joukkueineen valmiina Amazing O-race kisan lähtövihellykseen. Lämmittelytehtävänä oli tuunata oman joukkueen pyörät hienoiksi ja samanlaisiksi. Mutta kun kisa alkoi, jouduttiin heti kunnon laskupuuhiin. Tehtävänä oli laskea Wiurilan kartanon sisäpihan, ja holvikaarten ikkunaruutujen määrä. Piti myös osata vastata kysymykseen seuran edustusasun kelpoisuudesta golfkentälle. Monet käyttivät kännyköitä apuna ikkunoiden laskemisessa, sillä niitä oli 293 kappaletta! Vastaukset tuli ilmoittaa rastivahdille, joka antoi ohjeen eteenpäin.
Kartanon joulupuodin kautta saimme ohjeeksi siirtyä Rikalanmäelle. Siellä piti selvittää kuinka kauan ruumiskalmisto on ollut käytössä ja kuinka monta hautaa siellä on? Porukka oli jo ehtinyt vähän hajaantua toisistaan, mutta seuraava museosillan koivikossa oleva vihje kokosi porukan taas aikalailla kasaan. Ohjelappukin oli ehtinyt vaihtaa paikkaa jo muutamaan otteeseen :D Seuraava matkakohde olikin punainen ja pyöreä Halikon vesitorni, jossa Cassu antoi kaksi tehtävää. Ensimmäiseksi piti arvioida Halikon ja Salon vesitornien välinen etäisyys linnuntietä. Arvaukset vaihtelivat 4 ja jopa15 km:n välillä ;D Milla kertoi, että eräs joukkue veikkasi 15km ja kun toinen joukkue sattumoisin kuuli sen, eikä itsellään ollut hajuakaan, heittivät saman numeron.”

Tarina jatkuu kisatehtävillä ja Emman välikommenteilla:
Vesitornin maastosta piti myös löytää yhden kartan avulla 7 rastia ja miettiä mikä asia muodostuu rasteilta löytyneistä esineistä (lusikka, Nalle-puuropakkaus, mustikkasoppa, tuoremehu, omena jne…). Aamupalahan niistä muodostui. Matkalle rastille 4 piti partion valita seuraava tehtävä: kilkkaus tai kehä? Valittu tehtävä piti ilmoittaa ennen kuin sai tehtävien sisällöstä mitään tietoa. Emma kertoo: ” valintatehtävässä luultiin, että Kehässä joutuisi juoksemaan ympäri jotain kehää ja kun Pyryllä jalka ei ollut missään hyvässä kunnossa niin päätettiin valita Kilkkaus. Ensin se vaikutti vähän mahdottomalta mutta kyllä se sittenkin onnistui (Matun porukka taas vaihtoi Kilkkauksesta Kehään kun ei pallo liikkunut)”.

Seuraavaksi partiot suuntasivat taidemuseon pihalle etsimään siellä oleilevan eläimen numeroa? Veturi Kanahan se siellä asuu ja numero 656 löytyi sen kyljestä. Tehtävä 5 selitti varustelistassa olleen 10 euron setelin – ruokailu Mäkkärissä! Punaposkiset, kypäräpäiset ja heijastinliivein varustautuneet kilpailijat täyttivät hetkeksi koko ravintolan (ja 30 polkupyörää jumittivat pyöräparkin). Ruokailuun piti käyttää vähintään 20 minuuttia. Seuraava siirtymä vei partiot Meritalon museolle ja tehtävän 6 kimppuun. Laskettavana oli riippusillan poikkipalkkien päät, joita yllätykseksi oli molemmin puolin siltaa. Ajattelemattomille siis lisää edestakaisin juoksua. Seuraava vihje löytyi kun jaksoi avata tarpeeksi muovisia yllätysmunia. Nyt kohti torin esiintymislavaa…

”Esiintyminen oli vähän noloa kun siinä tuli kaverikin nähtyä. Hihii…” Kahden minuutin esityksessä piti edetä kohti loppuhuipennusta, piti käyttää annettua rekvisiittaa = köysi, sekä sanoa lause: ”onpa hassu hattu”. Esitysten tarinat olivat varsin reipashenkisiä, tapahtumat monenmoisia ja esiintyminen erittäin ennakkoluulotonta! Seuraava vihje vei koputtelemaan Lukkarinmäellä sijaitsevan talon oveen, josta sai tehtäväksi ottaa pinosta trangian kattila, täyttää se vedellä ja kuljettaa jalan Salon vesitorniin, jossa tehtävänä oli keittolaitteen kokoaminen ja teen keitto. ” Emme millään meinanneet löytää taloa 21 mutta 20 ja 22 kyllä löytyivät. Vesitornilla meillä oli huono trangia (koska tekijöistä se ei johtunut) ja teekään ei ollut hyvää. Oli muuten aika montaa erilailla koottuja trangioita.”

Teestä virkistyneet kilpailijat juoksivat takaisin pyörilleen. Selvitettyään joukkuemateriaalia hyödyntäen missä on Ilo, suuntasivat partiot kohti uimahallin edustan jättirantapalloa. Joukkuemateriaalista oli hyötyä myös kun urheilupuistosta piti löytää oikeat suorituspaikat jatkotehtäville. ” Kentälle nro.9 meinasimme lähteä golfkentälle, mutta tultiin toisiin ajatuksiin.” Hiekkakentällä partion jäsenistä tehtiin ”kuuro, mykkä ja sokea”. Kykyjensä mukaan toisiaan neuvoen tai viittoen ”kuuro ja mykkä” selvittivät ”sokealle” missä kadonneet esineet löytyvät. ”Kuuro, mykkä, sokea sujui kontaten ja monien mukaan hyvin ja nopeasti.”

Perhepuiston rastille saavuttuaan monet partiot joutuivat sakkokierroksille. Väärät veikkaukset vesitornien välisestä etäisyydestä johtivat sakkorinkeihin Salohallin ympärillä. Kierroksia kierrettiin 1-8 kpl:tta ja pari joukkuetta jopa pelastautui arvauksellaan / tiedollaan nollille. Perhepuistossa 90-luvulla syntyneet kilpailijat joutuivat perehtymään muinaissuunnistukseen eli vanhaan kunnon kilpailukorttiin muovisuojuksineen, naruun ja sanallisiin rastimääritteisiin. Pulmana oli miten kiinnittää kortti ranteeseen narulla. Kilpailijoilta mm. kuultua: ”otetaanko tämä muovi pois kun leimataan”. Pihtileimauksetkin piti korttiin vielä suorittaa, kunhan leimasimet ensin löytyivät puiston suurimmasta kiipeilytelineestä. Tässä vaiheessa ilta alkoi jo todella hämärtää ja pyöriin viriteltiin valoja. Kisa, jota oli käyty jo lähes 4 tuntia, jatkui kohti Pahkavuoren frisbeegolf-rataa.

Kilpailijoille annettiin Pahkavuoren kartta, jossa on merkittynä myös 9 korin frisbeegolf-rata. Yhden kartan avulla piti korit numeroida oikeaan järjestykseen. Emmalle tapahtunutta: ”Lensin pyrstölleni frisbeegolf-radalla mutta matka jatkuin nauraen ja vähän palellen.” Seuraavan vihjeen kohdalla ei alku ollut lupaava, koska piti mennä tiettyyn osoitteeseen, mutta kartan ilmoitettiin loppuvan hieman kesken. Osoitteeseen Karjaskyläntielle kaikki partiot kuitenkin löysivät ja Riston ja Hannan huvimajasta löytyi jokaiselle triolle oma kurpitsa sekä vihje. Vihje ohjasi kilpailijat osoitteeseen Helsingintie 7. Aikansa talon väärällä puolella palloiltuaan ja Emman tarjottua joukkueensa kurpitsaa myös ravintola Onnelan portsarille, ymmärsivät kolme ensimmäistä partiota ajaa talon sisäpihalle. Oli edessä viimeinen tehtävä – kurpitsalyhdyn kaiverrus. Sahojen, puukkojen ja lusikoiden kilistessä oli jännitys voiton ratkeamisesta huipussaan. Kahden Ankkuripartion vielä raapiessa tulitikkuja kiidätti Rastin partio valmiin valaistun lyhdyn maaliin ja kisan voittoon.

Kaikki 10 partiota pyörineen saapuivat maaliin noin puolen tunnin sisällä. Kisa oli kestänyt lähes 5 tuntia ja matkaa oli taittunut pyörillä ja jalan 25,7km. Ilta jatkui saunan, ruokailun, palkintojen jaon, kisakuvien katselun ja seurustelun merkeissä. Ensi vuonna kuulemma kilpaillaan Paimiossa - katselkaahan ankkurilaiset jo Paimion karttaa ja osoitteita sekä nähtävyyksiä sillä silmällä!

T: Emma ja Anu

Emma & Anu - 5.11.2008, 8:12

Nuorten uutisarkistoon