Istanbul 5days

Osallistuimme viime viikolla Helenan kanssa Istanbul 5days- rastiviikolle. Mitään aikaisempaa kokemusta ei meillä Turkista ollut, siksi jännityksellä odotimme mitä tuleman piti. Istanbul on 16 miljoonan asukkaan kaupunki ja sen kyllä katukuvassa huomaa. Käsittämätön määrä ihmisiä, kymmenettuhannet kauppa-basaarit sekä kroonisesti ruuhkautunut liikenne olivat ehkä kolme merkittävämpää asiaa, jota viikon aikana kohtasimme. Paikalliseen liikennekulttuuriin kuuluu mennä siitä mistä pääsee, palaa sitten tolpassa minkä värinen valo tahansa. Tämä koskee yhtä hyvin jalankulkijoita kuin autoilijoitakin. Silmiin pistävää oli myös se, että basaarien myyjät ja ravintoloiden tarjoilijat olivat kaikki miehiä. Naisten paikka on kuulemma olla lasten kanssa kotona.

Turkin väestö on nuorta sillä 60 prosenttia väestöstä on alle 35-vuotiaita, keski-ikä on 28 vuotta. Basaareista suurin on Grand Bazaard, jossa katetussa tilassa on noin 1200 kauppaa, 58 katua ja siellä kävijöitä on päivittäin noin 400.000. Tämä Suuri basaari on tärkein kultakaupan, hopeakaupan, nahkatuotteiden ja mattojen kauppapaikka. Basaarien tapakulttuuriin kuuluu olennaisesti tinkiminen. Kaikesta voi tinkiä ja parhaimmillaan hintaa voi pudottaa jopa neljänteen osaan lähtöhinnasta. Saman tyyppistä tavaraa myyvät basaarit ovat yleensä sijoittuneet samalla alueelle. Törmäsimme muun muassa basaarikatuun, jossa kaupan kohteena olivat napit. Näky oli sanoin kuvaamaton. Erilaisia nappeja oli varmasti kymmeniä miljoonia.

Muslimikulttuuriin kuuluu tietysti myös moskeijat, joita on joka puolella kaupunkia. Kovaäänisistä kuului ensimmäinen kutsu aamurukoushetkeen jo puoli kuudelta. Museoita löytyy kaupungista myös joka lähtöön. Museoiden kiertäminen kun ei kuulu harrastukseemme, niin niistä meillä ei ole kuin ulkopuolisia havaintoja. Parissa moskeijassa kävimme toki sukkasillamme tepastelemassa.

Ruoka on hyvää ja ruokapaikkoja on tarjolla todella paljon. Sisäänheittäjät tekevät aggressiivisesti työtään ja yrittävät houkutella asiakkaita sisään. Kebab-kioskeja löytyy lähes jokaisesta korttelista. Teetä on tarjolla kaikkialla koko ajan. Turkkilaista teetä juodaan korvattomista tulppaanin muotoisista, pienistä laseista. Turkki on kuuluisa myös makeista herkuista, joita löytyy toinen toistaan herkullisemman näköistä. Hyvän päivällisen, jälkiruokineen ja viineineen saa 30-35 Turkin liiralla, mikä on euroina luokkaa 15-18 €.

Istanbulissa on tällä hetkellä ’talvi’. Käytännössä se tarkoitti viime viikolla aurinkoa ja 20-24 asteen päivälämpötiloja. Orvokkien istutus oli käynnissä ja ruokailu onnistui hyvin illallakin ulkoterasseilla, varsinkin kun lisälämpöä oli tarjolla säteilijöistä.

Kaupungin keskustan katukuva on siisti. Samaa ei voi sanoa syrjäisimmistä alueista, siellä remonttireiskoille riittäisi kyllä töitä yllin kyllin. Kaupungin laidoilla kerrostalot ovat rakennettu vieri viereen ja alueet tuntuvat suomalaisen mittapuun mukaan todella ahdistavilta asua. Turkkilaiset ihmiset ovat ystävällisiä, auttavaisia ja rehellisiä eikä missään vaiheessa siellä tunne oloaan millään tavoin uhatuksi. Pieneen huijaukseen kaupantekotilanteissa on syytä kuitenkin aina varautua.

Suunnistus Turkissa

Istanbul 5days -rastiviikko on jo perinteeksi muodostunut tapahtuma, johon tänäkin vuonna osallistui yli 800 suunnistajaa yli 20 maasta. Neljä ensimmäistä kilpailua muodostaa varsinaisen rastiviikon ja omana kilpailuna juostaan päätteeksi sunnuntaina sprintti Grand Bazaardissa, joka on pyhäisin kaupan teolta suljettu. Kilpailut juostiin eri keskuksista noin tunnin kestävän, järjestäjien hoitaman bussimatkan päästä vanhan kaupungin keskustasta. Suurkaupungissa kun ollaan niin hyvin tavallista on, että bussikuski ei osaakaan suoraan kilpailupaikalle ja liikenneruuhkien vuoksi tunnin matkaan saattaa hyvinkin kulua puolitoista tuntia. Bussit lähtivät aamulla 8.00-8.45 Sultanahmet –aukiolta. Kilpailut alkoivat joko klo 10 tai 11. Kolmantena kisapäivänä menomatkamme viivästyi melkoisesti, kun bussikuski oli valinnut reitin, jossa vastaan tuli 3.3 m korkea alikulkusilta, josta ei bussi mahtunutkaan ali. Puolen kilometrin peruutus pitkällä bussilla ruuhkassa tuntui uskomattomalta suoritukselta, mutta siitäkin selvittiin ja uusi reitti löytyi pienen pientä tietä pitkin köyhälistökorttelien lävitse.

Ensimmäisen kisan kilpailukeskukseksi oli valittu yliopiston urheiluhalli ja muiden kisojen keskus oli ulkoilualueen jonkinmoinen keskuspaikka. Laskin, että järjestelyt hoidettiin reilulla 20 hengellä. Lähdössä oli 8, maalissa ja tulospalvelussa 5, infossa 2, kuulutuksessa ja kisamusiikin soitossa 2, ravintolassa 2, pysäköinnissä 2. Pesua ei ollut, vessoina käytettiin ulkoilualueen olemassa olevia wc:itä. Rakenteet olivat vaatimattomia, mutta toimivia. Kartta ja radat olivat ok. Tuloksia ei saatu nettiin samana päivänä eikä välttämättä seuraavanakaan. Maalissa sai tulosteen omista väliajoista. Kilpailutoimistona toimivan hotellin aulan seinälle tulokset tulivat kyllä samana iltana. Vallitseva puulaji oli pyökki ja ominaista on paikka paikoin esiintyvät piikkipensaat, joista oli turha yrittää päästä läpi. Karttaan ne oli tietysti merkitty joko vihreällä tai vihreällä pystyvihreällä.

Hieno reissu.

Kuvia Istanbulista

Kilpailun kotisivut

Ilu - 8.11.2010, 21:15

Uutisarkistoon