Park World Tour China 2018

Kiina ei ole koskaan ollut must see -paikkojen listallani. Kun minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä Pekingiin kymmeneksi päiväksi seikkailemaan sekä suunnistamaan Park World Tour Chinan eli lyhyemmin PWT Chinan viisi osakilpailua, en voinut jättää mahdollisuutta käyttämättä. Melkoinen reissu se olikin! Pääni on edelleen myllerryksessä aikaerorasituksesta sekä kaikesta Kiinassa koetusta ja nähdystä.

Vaikka olen reissannut melko paljon ja asunutkin kahdessa eri maassa Suomen lisäksi, en tiennyt yhtään, mikä minua odotti. Ensimmäistä kertaa matkustin eri mantereelle, viisumin vaativaan maahan, jonka kieltä en pystynyt edes lukemaan saati ymmärtämään. En ollut koskaan myöskään käynyt 22 miljoonan asukkaan kaupungissa.

Urheilijana reissu oli sinänsä helppo, sillä ohjelma oli mietitty etukäteen ja järjestäjä oli hoitanut majoituksen sekä ruoat. Kisoihin ja aktiviteetteihin matkustettiin tilausbussilla ja päivälliselle käveltiin yhdessä koko porukka. Lisäksi järjestäjien joukossa oli pari paikallista, jotka pystyivät toimimaan tulkkeina ja auttamaan käytännön asioissa. Itse en tätä reissua kuitenkaan kutsuisi helpoksi. Koska matka osui ylimenokaudelle ja kausi 2018 sujui osaltani melko kehnosti, olin päättänyt lähteä reissuun avoimin mielin, ilman stressiä tai minkäänlaisia tulostavoitteita. Tavoitteena oli yhtälailla tehdä onnistuneita suunnistussuorituksia kuin tutustua kiinalaiseen kulttuuriin ja eri maiden huippusuunnistajiin.

Osakilpailuja oli yhteensä viisi, joista neljä oli sprinttejä ja yksi keskimatka. Ensimmäinen sprintti käytiin E-Town Culture -puistossa ja se oli yllättävän ”normaali” ja suunnistuksellisesti todella helppo. Oman lisämausteensa toivat puistosta löytyneet kaivonkannet, kastelujärjestelmän putket ja muut maasta törröttävät kohteet, joita ei ollut kartalla, ja joita oli välillä vaikea havaita. Näistä kyllä varoiteltiin useaan kertaan ennen kilpailua ja muistutettiin, että maastopohjaa tulee koko ajan pitää silmällä kartanluvun lisäksi. Näitä kohteita löytyikin sitten jokaisesta osakilpailusta, myös metsistä

Toista kilpailua varten siirryttiin Pekingin kaupunkialueen ulkopuolelle Green Drakon Lake -metsäpuistoon. Tämä WRE-keskimatka kisattiin lähes helteisissä olosuhteissa: aurinko paistoi ja lämpötila oli 20 asteen huitteilla. Maasto koostui metsäalueista ja asfalttiteistä sekä kivetyistä poluista. Kolmas kilpailu oli maastonsa puolesta kaikista eksoottisin ja hienoin. Garden Expo -puisto tarjosi hankalia rastivälejä temppelialueilla, ja vastaan saattoikin tulla lähes mitä tahansa. Puistossa oli kisan aikaan vierailemassa myös monta koululaisryhmää, ja tervehdyksiä huutelevia lapsia sinkoilikin välillä jaloissa kaikkiin ilmansuuntiin. Neljäs osakilpailu ja WRE oli metsäsprintti Olympiapuistossa. Tarjolla oli reitinvalintavälejä ja raakaa juoksua. Viidennen osakilpailun jouduin valitettavasti jättämään väliin, kun rankka ohjelma vaati veronsa ja sairastuin neljännen kisan jälkeen.

Oli hankalaa lähteä sprinttikisoihin, kun en ollut pitkään aikaan sprinttaillut. Ei myöskään ollut oikein käsitystä siitä, millaiselta kartta ja maasto näyttävät, ovatko valkoiset maastoalueet juostavia, entä vaalean- tai tummanvihreät, kannattaako kiertää ja missä tilanteissa. Radat oli keskimatkaa lukuun ottamatta suunniteltu miesten voittajan aikaa silmällä pitäen, ja silti ne lähes poikkeuksetta venähtivät ylimittaisiksi. Naisten voittajalla kului yleensä n. 16-17 minuuttia, jolloin minulla parin koukeron ja hitaiden jalkojen siivittämänä menikin jo yli 20 minuuttia.



Kisojen lisäksi ehdimme tutustua joihinkin Pekingin nähtävyyksiin ja kierrellä kaupungissa. Teimme mm. päiväretken Kiinan muurille, juoksimme Taivaan temppelin ympäristössä, kiipesimme kukkulalle ihailemaan Kiellettyä kaupunkia (emme päässeet käymään sisällä kaupungissa, kun se oli suljettu sinä päivänä), talsimme lukuisten hutongien läpi ja tutustuimme tinkauskulttuuriin Pearl ja Silk marketilla. Osa porukasta kävi lisäksi mm. Kesäpalatsissa ja laulamassa karaokea. Söimme erilaisissa ravintoloissa, ja hyvin tutuiksi tulivat mm. Pekingin ankka, hot pot, mykyt, pyörivät pöydät ja harmaita hiuksia aiheuttaneet syömäpuikot. Ohjelmaa oli paljon, lepohetkiä vähän, ja jalkojen päällä tuli oltua enemmän kuin riittävästi.

Ensimmäistä kertaa elämässäni koin todella rajun kulttuurishokin. Joka päivä vastaan tuli lukuisia asioita, jotka olivat minulle uusia, ja joita ei voinut kuin ihmetellä. Ihmisten määrä, kyykkyvessat, kaaosmainen liikenne, valtavan korkeat pilvenpiirtäjät, ikivanhat temppelirakennukset, käsittämättömän suuri Kiinan muuri, köyhyyden ja rikkauden näkyminen samassa katukuvassa, erikoiset jumpat, pelit ja tanssit puistoissa, joka kulmasta kurkkivat valvontakamerat, lukuisat rajoitukset, röyhkeästi valokuvaavat ihmiset, mitä oudoimmat ruokalajit… Kisapaikoilla oli aina rankka kuvauskalusto (joka rastilla kuvaaja, lisäksi drone, videokuvaajat, perässä juoksevat kuvaajat…), joka vaati totuttelua. Kamerat tallensivat kaikki liikkeet niin maastossa kuin vaatteita vaihtaessa. Hämmästyin siitä, miten pahalta saastuneen ilman hengittäminen tuntui.



Vaikka olin ihan valmis palaamaan Suomeen jo muutaman Kiinassa vietetyn päivän jälkeen, olen tyytyväinen, että lähdin mukaan reissuun. Yksikään aiemmista reissuistani ei ole avartanut maailmankuvaani yhtä paljon tai saanut arvostamaan niin paljon Suomea. Kaiken eksoottisuuden keskellä suunnistaminen oli innostavaa, ja reissu antoi aimo annoksen motivaatiota tulevaan harjoituskauteen. Lisäksi pääsin viettämään aikaa monien maiden huippusuunnistajien kanssa, jotka osoittautuivat ihan mahtaviksi tyypeiksi.

Kilpailuraportteja, tulokset, kartat ja kuvia löytyy PWT:n nettisivuilta kohdasta ”News” (englanniksi).

Reissun pääsponsorin tekemiä hienoja videoita reissun ajalta: http://www.p-w-t.org/home/news_show.asp?news_id=1209

Xiéxié!
Sanna Kauppila


Sanna Kauppila - 4.11.2018, 7:02

Uutisarkistoon