20. kerta

Seison kevyessä haara-asennossa. Oikea jalka edessä. Kartta on taitettuna vasemmassa. Ote siitä on tiukka. Edessä on rivi miehiä. Yannick seisoo suoraan edessä. Oikealla on Lynxin Antti-Pekka Leskinen. Kumpikaan ei ole kauden avausviesteissä näkynyt kärkiletkoissa. Tässä ei ole mitään hätää. Olen vähän hermostunut, mutta hyvällä tavalla.

“Fem!” kuuluu kuulutuksesta. Seuraa lyhyt odotus. Sitten tapahtuu lähtö.

Lähden kovaa, mutta hieman varoen. Haluan pitää edessäni hieman tilaa, jotta on helpompi reagoida tilanteeseen. Kun ollaan päästy vauhtiin, on helpompi etsiä väyliä kohti kärkeä.

Pian lähdön jälkeen joku koukkaa oikealta suoraan eteeni. Joudun hieman hidastamaan. Ja samassa joku juoksee takaa minua päin. Kaadun. Kaveri kaatuu minun päälleni ja yli. Yritän nousta heti ylös ja joku toinen törmää minuun. Kompuroin uudelleen ylös ja pääsen matkaan.

Olin ensimmäistä kertaa viivalla. Nytkin siinä piti olla jonkun toisen.

Kun talven juoksee työmatkalla 45 minuutin treenejä ja kerää muutaman flunssan päiväkodista tasaamaan motivaatiopiikkejä, niin siltä pohjalta 12 kilometriä skånelaismetsää huhtikuussa kuulostaa aika paljolta.

Kevätyössä minun piti hakea yösuunnistusrutiinia kakkosjoukkueen ankkurina, mutta Andreas tunsi itsensä viikolla kipeäksi ja seuraavaksi olinkin lähtökarsinassa GPS selässä ja ykkösjoukkueen numero rinnassa. Pari kertaa takaa tultiin heittämällä ohi, mutta juoksin taktisesti fiksusti ja suunnistin hyvin ja tulin kärkijoukon mukana vaihtoon.

FinnSpringissä pyysin jo avausosuutta ja se meni hyvin. Kaksitoista kuulosti edelleen pirun isolta määrältä kilometrejä, mutta lupauduin aloittamaan.



Ero ei ole ongelma. Se ei ole suuri. Ongelma ovat ne 200 joukkuetta edessä. Yritän etsiä väylää kohti kärkeä, mutta välillä tuntuu, että sunnuntailenkilläkin juostaan kovempaa.

K-pisteen jälkeen letkat kaartavat oikealle metsään. Pian vauhti muuttuu kävelyksi. Yritän silti ohitella, mutta se on työlästä. Päätän hakea omaa uraa hieman vasemmalta, mutta päädyn juoksemaan vain pidempään tiheikössä.

Lopulta polulla on harvempaa, mutta miehet ympärillä näyttävät siltä, että kärkeen on matkaa. Yritän iskeä vauhtia, mutta tuntuu, että olen jo nyt aivan hapoilla alun repimisestä. Viime päivien flunssakaan tuskin parantaa asiaa.



Tämä on kahdeskymmenes kerta 10milan ykkösessä peräkkäin. Pari vuotta sitten mietin, että kun tähän asti pääsen, niin tämä saa riittää. Aina pirun kylmä ja vesisade. Kun aamuyöstä pääsee liikkeelle, niin kenenkään muun sykettä ei pysty nostamaan, juoksi ihan miten tahansa. Salon Seudun Rastiviestissäkin on hauskempaa.

Tänä vuonna innostuin enemmän. Olen ollut aika vähän mukana missään, niin hauska ihan vaan nähdä muita jätkiä. Meillä oli myös parempi joukkuekin kuin muutamaan vuoteen ja ehkä oma virekin oli odotuksia parempi.



Loppumatkasta alan olla aika nahat. Pahimmat ryntäilyt on suoritettu ja etenen kiltisti jonon mukana. Viimeistä mäkeä kohti juostessa on melkolailla päivänselvää, että luvassa on hajonta. Ennen mäkeä letka lähtee kiertämään. Pysähdyn, mietin hetken ja jatkan suoraan. Useampi joukkue seuraa.

Ylämäessä joudun paikoin kävelemään. Tulen suoraan rastille. Jotain joukkueita leimaa edessä ja lähden seuraamaan selkiä. Poimimme viimeiset rastit ilman tyylipisteitä. Loppusuoralla katse hakee screeniä. Ero kärkeen yli kahdeksan minuuttia ja sijoitus lähes sata. Ei hyvä. Ei ollenkaan hyvä.



Mikolta olisi vaadittu kakkososuudelta aivan huippujuoksu, jotta olisimme ehtineet hyviin pitkän yön letkoihin. Ei se huono juoksu ollut, mutta tässä tilanteessa kohtuullinen ei riittänyt. Maxime joutui lähtemään liian kaukaa pitkälle yölle, mutta ei se helppoa ollut muutenkaan. Loppusijaksi tuli 32. Huonommallakin joukkueella on ehditty kymppisakkiin. Nyt omaan piikkiin menee aika paljon.



Kotona GPS-viiva paljastaa totuuden. Olin K-pisteellä 20 sekuntia kärjestä. Ensimmäisellä polulla 50 sekuntia. Ykkösrastilla minuutin ja sija hajonnalla 33. Mutta ensimmäinen hajontani oli kaikkein hitain ja kakkosen jälkeen edessä oli jälleen paljon hitaampia joukkueita. Letkassa olisi pitänyt pystyä juoksemaan kovemmalla raivolla ohi. Pääasiallisesti pystyin juoksemaan kärjen vauhtia, mutta en sitä kiinni.

Toisen väliajan jälkeen olisi ollut vielä sauma ajaa kärkiletka kiinni. Sain kiinni toisen hajonnan kärkiletkan, joka oli tehnyt virheen, mutta seuraavalla rastilla oma suunnistus ei pitänyt ja käänsin lopulta heidän rastilleen - kun kaikki muutkin olivat siellä.



Tähänkö pitäisi 10mila-putki lopettaa? Tällaiseen suoritukseen? Ei kai sentään.

GPS-seuranta

Tuomo Mäkelä - 5.5.2019, 21:30

Uutisarkistoon