SM-sprintin jälkispekulaatio

Ajattelin ennen kilpailua kirjoittaa jälkikäteen SM-sprintistä kilpailuanalyysin pääsarjoista, mutta aivan sellaista tästä ei tullut. Tämä on enemmänkin kertomus siitä, miksi radoista tuli sellaiset kuin ne nyt ovat, sekä mikä toimi ja mikä ei. Koska tekstiä on aivan liikaa, laitoin vastapainoksi myös ison liudan kuvia (klikkaamalla saa isommaksi).

Ajattelin SM-sprinttiä alusta lähtien niin, että olen rakentamassa kokonaista kilpailua. Katsastuskilpailuun olisin piirtänyt pääsarjojen radat ja katsonut sen jälkeen miten muut radat saa olisi saanut sopimaan mukaan, mutta SM-kilpailussa kaikki sarjat kilpailevat SM-mitaleista ja olin valmis tekemään aika tasapuolisesti kompromisseja, jotta kokonaisuus toimisi.

Oma visioni radoista oli, että halusin tehdä rastivälejä, joiden toteutuksessa oli suunnistettavaa, mutta välttää turhaa kikkailua ja halusin tarjota paljon reitinvalintaa, mutta en tehdä liian keinotekoisia välejä. Esim. yhtään katiskaa / pussinperää en reitinvalinnoille laittanut. Mikään yksittäinen asia radoilla ei ollut todella vaikeaa, mutta sujuvan toteutuksen yhdistäminen harkittuihin reitinvalintoihin vaati hyvää suorituksenhallintaa.

Ratojen alku


Finaalin ykköslähtö ja ratojen alku olivat pitkään olleet suunnitelmissa melko lopullisessa muodossa. Lähtöpaikka jouduttiin koronarajoitusten vuoksi siirtämään aika kauas K-pisteestä (100 m lähtöviitoitus), mutta hyvää lähtöpaikkaa tuohon ei olisi saanut muuallekaan. Eroja miesten ykkösvälillä tuli silti hämmentävän paljon. Ilmeisesti ainakin osa katsoi, että rastin pohjoispuolelta voisi päästä suoraan rastille. Tarkoitus ei ollut tehdä siihen katiskaa tai muutakaan kikkailua. Se aita oli siellä vakiona. Naisten sarjassa taas erot olivat odotetun pienet.

Ykkösrasteja tuli lopulta neljä ja kakkosrasteja kaksi. Yhteensä kuusi erilaista alkua. Mikään alku ei ollut ihan optimi, mutta kaikissa jonkinlaista reitinvalintaa oli tarjolla. Naisten sarjassa käytössä ollut alku oli ehkä kaikkein paras.


Halusin kuitenkin kakkosrastit sinne, missä ne olivat, jotta sain kaikille sarjoille hyvän kolmosvälin. Ne olivat jälkikäteenkin arvioiden kilpailun parhaita välejä. Kolmosrasteja oli käytössä 3 ja rastivälejä 6, mutta käytännössä kaikilla väleillä oli hyvin samankaltaiset variaatiot. Perusajatus oli, että väli on nopein juosta oikean ylityspaikan kautta.

Miesten sarjan välillä Aleksi Niemi juoksi pohjat 59” ja nopein toteutus vasemmalta oli Severi Kymäläisen 1’06”, joka oli välin neljänneksi nopein aika. Tämän perusteella todella harva juoksi välin oikealta, mikä oli itselle yllätys. Pääterasti oli kaikkein eniten vasemmalla, mikä houkutteli sinne ja osalla oli vaikeuksia hahmottaa rastin eteläpuolella olleita kiellettyjä alueita. Niissä sarjoissa, joissa pääterasti oli enemmän oikea, oikea valinta löydettiin ainakin sarjojen kärkipäässä hieman paremmin.


Kolmosrastin jälkeen monet sarjat pyöräyttivät pienen lenkin koulun pihalla. Kutosvälillä oli tarjolla useita reitinvalintavaihtoehtoja. Miesten sarjan väliaikojen perusteella nopein oli vasemmalta ympäri. Molemmat suorat valinnat 2 sekuntia hitaampia ja kokonaan oikealta ympäri 4 sekuntia hitaampi. Aikaerot välillä jäivät pieniksi, mikä johtui siitä, että kaikki tunsivat alueen ennestään ja siinä oli hyvä näkyväisyys, jolloin rastivälin toteuttaminen sujuvasti ja virheittä ei ollut vaikeaa.

Osalla radoista oli tässä toisenlainen variaatio, missä aikaerot reitinvalinnalla olivat hieman suuremmat. Suora valinta oli noin 4-5 sekuntia nopeampi kuin kierto vasemmalta tai oikealta.

Miehillä ja naisilla oli jälleen sama 8-9-väli, joissa molemmissa sarjoissa vasemmalla kierrolla juostiin nopeimmat ajat (Kaario ja Sianoja). Ennakkoon ajattelin, että A vaihtoehto olisi riittävästi lyhyempi, että se olisi nopein, mutta se on vaikea toteuttaa erittäin sujuvasti. Välillä molemmissa pääsarjoissa nähtiin selviä aikaeroja.


Pitkä rastiväli


Yksi murheenkryyni radoilla oli Vähäjoen ylitys. Perusajatus välillä oli pitkään samankaltainen, mikä se lopullisessa versiossa olikin, joskin pääterastin sijainti vaihtui useampaan otteeseen, kun nurmikot muuttuivat pihamaiksi. Alkuperäinen ajatus oli, että selkeää kiertoa tarjottaisiin, mutta suoraan olisi hieman nopeampi. Kun tätä asiaa hieman sparrailtiin, niin näkemys oli se, että edes silloisessa muodossaan väli ei olisi ollut suoraan parempi. Tuunailin väliä lisää ja suora valinta oli n 20 metriä lyhyempi. Se on vaikeampi toteuttaa, siinä oli enemmän ja jyrkempää nousua ja enemmän mutkia. Kävin kellottamassa vaihtoehdot sillalta ja oikea kierto oli itselle 4 sekuntia nopeampi.

Lisäksi oletuksena vielä tässä vaiheessa oli, että Vähäjoen pohjoisreunaa pystyttäisiin juoksemaan kisassa, joka tekisi kierrosta vielä 1-2 sekuntia nopeamman. Puolitoista viikkoa ennen kisaa selvisi, ettei työmaa-aluetta saadakaan käyttöön. Sen lisäksi pääterastin itäpuolelle tuli hieman lisää tonttivihreää, mikä sai suoran valinnan näyttämään hieman hitaammalta.

Suurin osa juoksi välin oikealta ympäri, mutta miesten sarjan nopein oli Kirmula, joka kellotti suoraan 1’57”. Ja toiseksi nopein Juho Ylinen S-valinnalla 2’01”. Ajoilla 2’02”-2’06” juoksi yhteensä 13 miestä. joista suurin osa juoksi välin oikealta.


Mikä valinta oli nopein? Luultavasti kevyellä jalalla viikonloppuun tullut Kirmula olisi juossut välin pohjat millä tahansa valinnalla. Lisäksi välin kokonaisaikaan vaikutti myös rastilta lähtö, jossa Kirmula voitti monia helpostikin pari sekuntia. Naisten sarjassa kolme nopeinta aikaa juostiin oikealta kiertäen. Ehkä rastiväliä olisi pitänyt tuunata siten, että vasen valinta olisi ollut oikeasti nopeampi. Oikeaa kiertoa olisi luultavasti silti käytetty runsaasti varsinkin kärjen takana.

Mököisten mäki


Kun kilpailua haettiin, niin yksi mielenkiintoisimmista alueista kilpailussa oli Mököisten mäki. Sopivasti epäsäännöllisyyttä, samankaltaisuutta ja korkeuseroa. Ja mahdollisuuksia pienillä lisäyksillä saada tehtyä eri pituisia reitinvalintavälejä. Alue näytti vielä puolitoista kuukautta ennen kilpailua hyvin toisenlaiselta, mitä se kilpailupäivänä kilpailukartassa olikaan. Alla oleva ratahahmotelma on päivätty 7.8.


Kun varsinaisesti ihan yhdellä rysäyksellä eivät nurmikkoalueet vaihtuneet pihamaiksi (vaan niitä oikeasti säädettiin vielä kisaviikollakin), niin se tuotti aika paljon työtä ratasuunnitteluun. Meillä oli näiden lisäksikin vielä muutama muu nurmikko, jotka periaatteessa olisi pitänyt laittaa oliivinvirheällä, mutta sain junailtua asiat niin, että niillä käytännössä ei juostu. Tätä tarkoitusta varten olivat myös pari hassua aidanpätkää alueella. Jossain kohtaa pohdin jo, että jos vedettäisiin sama määrä nauhaa Urheilupuiston nurmikolle, niin varmasti saataisiin ihan mielenkiintoiset radat aika paljon pienemmällä säätämisellä.

Vaikka oliivinvihreillä Mököistenmäestä muovautuikin köyhän, oikeastaan aika pirun köyhän, miehen eteläeurooppalainen vanha kaupunki, niin mielummin olisin rakentanut kilpailua nurmikot sallittuina. Ongelmia oli kaksi. Oliivinvihreä peittää alleen kaiken, jolloin kartan pelkistäminen tulee helpommaksi ja välttämättömäksi. Toiseksi, oliivinvihreä tekee reitinvalintojen ja mahdollisten juoksulinjojen hahmottamisesta ja toteuttamisesta helpompaa.

Joissain tilanteissa oliivinvihreä voi parantaa reitinvalintoja, kun kierroista tulee suurempia, mutta Mököisten mäessä tämä ei toteutunut. Kun taas esimerkiksi ennen viimeistä rastia oli oliivinvihreää lisätty vain siksi, että reitinvalinnasta saatiin parempi.

Mököisten mäen reitinvalinnat


Miesten 12-13- ja naisten 11-12-välit juostiin aika samalla ajatuksella, joissa kummassakin oli tarjolla 4 vaihtoehtoa. Molemmissa kierto vasemmalta pohjoisen kautta oli lyhin ja ennakkoon arvioin sen nopeimmaksi erityisesti naisten välillä. Todellisuudessa pohjoista kiertoa käytettiin todella vähän. Kaikki muut vaihtoehdot paitsi suora S-valinta olivat miesten välillä suunnilleen yhtä nopeita. Toisaalta S-valintaa taisi olla pääsarjojen ulkopuolella suosituin valinta kaikista. Väli olisi toiminut hieman paremmin, kun pääterastia olisi siirtänyt pohjoisemmas, jolloin kierto vasemmalta olisi tullut vielä nykyistä nopeammaksi.


Seuraavalla rastivälillä (kuvan 12-13) kiertoa valittiin enemmän kuin ehkä olisin toivonut ja se oli myös nopein valinta. Tavallaan hieman tylsäntuntuinen väli osoittautui kuitenkin naisten sarjassa varsin ratkaisevaksi, kun Sianoja teki suuren samaistusvirheen ja hävisi peräti 37 sekuntia. Kilpailussa toisena ollut Elli Peltomäki jäi välillä myös 21 sekuntia. Ilman tätä virhettä yllätysmestaruuskin olisi ollut mahdollinen.

Miesten 14-15 (kuvassa) ja naisten 13-14 väleillä kierto vasemmalta yläkautta oli laskettu nopeammaksi. Rastivälin nurmikot jouduttiin laittamaan kielletyiksi vasta kilpailuviikolla, mikä hieman hidasti vasenta valintaa. Miesten sarjan kolme nopeinta aikaa (26 s) juostiin vasemmalta, mutta naisten sarjassa virheestään sisuuntunut Sianoja pystyi juoksemaan oikealta välin 27 sekuntiin, mitä nopeammin miehetkään eivät väliä sieltä juosseet. Moni ei onnistunut juoksemaan vasemman valinnan alkua sujuvasti ja esim. Merja Rantanen menetti otteen naisten voittokamppailuun tulkittuaan aidan kielletyksi.


Miesten sarjan 16-17-välillä tarjottiin kolme päävalintaa. Teemu Oksanen (1.10) ja Eemeli Suominen (1.11) juoksivat nopeimmat ajat ratamestarin optimivalintaa pitkin. Kirmula juoksi myös 1.11 suoralla valinnalla. Oikeaa valintaa miesten sarjassa ei parhaiden osalta käytetty, mutta Touko Seppä kellotti siihen H18-sarjassa varsin hyvän noteerauksen 1.12. Suurimmat aikatappiot välillä tulivat, kun väliä juostiin vasemmalta monilla erilaisilla hitaammilla variaatioilla.

Naisten 15-16-välillä kärkiajat juostiin suoralla valinnalla, joka oli ehkä turhan selkeästi löydettävissä. Toisaalta rastiväliaikojen perusteella virheitäkin tehtiin ja esimerkiksi Niina Hulkkonen jäi voittokamppailun kannalta ratkaisevat 16 sekuntia rastivälillä.


Miesten sarja teki ylimääräisenä lisälenkin nurmialueella, jossa suunnistus oli enemmän toteutuspainotteista. Suuria virheitä ei odotetusti miesten kärjessä nähty, mutta joka välillä sai olla hereillä ja mahdollisuuksia pieniin aikatappioihin tarjottiin. Monilla sarjoilla ollut miesten 22-rastiväli on hyvä esimerkki liian helposta reitinvalintavälistä. En tiedä yhtään suunnistajaa, joka olisi ottanut oikean reitinvalinnan.


Ratojen loppu


Kun kesällä selvisi, että kilpailu tultaisiin juoksemaan ilman lähtökynnystä, eikä yleisöä varsinaisesti yritettäisi houkutella kilpailukeskukseen, pääsarjojen radat muuttuivat jonkin verran, kun yleisörasti ja loppulenkki jäivät pois. Ikäsarjoille olin piirtänyt suoraviivaisemman viimeiselle rastille lähestymisen, jonka variaatiot olivat hyvin lähellä sitä, mitä nyt kilpailussa nähtiin.

Nyt jokaisella oli mahdollisuus käydä ennen juoksua katsomassa millaiset haasteet ennen viimeistä rastia odottavat. Pelkäsin, että tämä veisi suunnistustehtävistä terän, mutta jätin sen silti radoille, koska ajattelin, että se on näin parempi kuin ilman. Lopulta lopun haasteet toimivat varsin hyvin. Pääsarjoissa nähtiin reitinvalintaeroja ja sijoitukset vaihtuivat vielä viimeisellä välillä. Naisten sarjassa kierto vasemmalta tekonurmen kautta maksoi Mänkärlälle mestaruuden. Muissa sarjoissa tehtiin tässä myös virheitä.




Mitä olisi voinut tehdä toisin


Kokonaisuudessaan pääsarjojen radat olivat aika tekniset. Ikäsarjoissa, missä juoksuvauhti on hitaampaa, tiivisrytmiset radat toimivat hyvin. Pääsarjoissa radat olisivat voineet tarjota paikoin isompaa reitinvalintaa, mutta minusta näinkin saatiin hyvä kilpailu rakennettua. Jälkikäteen on helppo huomata myös ongelmia ja muutamaan asiaan en ole aivan tyytyväinen.

Muutamalla reitinvalintavälillä valintojen aikaerot olivat turhan pienet. Reitinvalintavälien optimointi on vaikeaa puuhaa, kun karttaa tuijotellessa katoaa täysin tuntuma siihen, miltä rastiväli kilpailijan silmään tulisi näyttämään.

Oma tavoitteeni ratasuunnittelussa on, että reitinvalinnoissa maksimoidaan reitinvalintavirheiden kokonaismäärä sarjojen kärkipään suunnistajille. Jos reitinvalintojen aikaerot ovat liian suuret, niin kaikki juoksevat samaa. Jos taas liian pienet, niin reitinvalintaeroilla ei ole merkitystä. Reitinvalintavaihtoehtojen lukumäärällä ei suoraan ole merkitystä, mutta useampi vaihtoehto usein hidastaa ja monimutkaistaa valinnan tekoa ja näin lisää virheen riskiä.

Minulla oli ajatuksena, että olisin testannut rastivälejä seuran suunnistajilla, mutta ratasuunnittelu meni niin myöhäiseen, että aika loppui kesken. Osa virheistä olisi pitänyt pystyä välttämään puhtaasti valintojen pituuksia katsomalla. Toisaalta, minusta on parempi näin päin, että reitinvalintaeroja tulee, vaikka aikaerot ovatkin pieniä.

Radalla oli jonkin verran tekoaitoja, mutta ainoastaan Vähäjoen jälkeinen kevyenliikenteen väylän katko oli selvästi epäluonnollisessa paikassa. Koska tiesimme, että paikassa on jonkin verran kävelijöitä ja pyöräilijöitä, suunnittelimme katkon niin, että se olisi koko ajan hieman auki. Kartassa oli kuitenkin puolen sentin paksuinen kielletyn alueen merkintä. Lopulta katkon kohdalta tuli hylkäyksiä selvästi enemmän kuin olisin toivonut. En tiedä tarkkaa lukua, mutta yli 30. Kansallisissa olisimme voineet huutaa, että “Lue karttaa”, mutta nyt ei auttanut kuin hylätä. Sen olisi voinut miettiä hieman toisin.

Kilpailu juostiin vain 55 rastilla, mikä lienee SM-kilpailuksi varsin vähäinen määrä. Tämän osaltaan mahdollisti se, että lähtöjä hajautettiin hieman tavanomaista enemmän. Olin laskenut rastien kuormitukset koko kilpailua ajatellen, mutta joidenkin rastien kuormitus olisi voinut olla pienempi.

Olisi ollut hyvä, jos vanhimmat ikäsarjat olisi juoksuttanut eri aikaan pääsarjojen kanssa. En osannut ottaa huomioon, että vanhimpien ikäsarjalaisten leimaamiseen käyttämä aika on suurempi kuin esimerkiksi pääsarjalaisella, mikä olisi pitänyt ottaa huomioon myös rastien kuormituksessa. Lisäksi pari rastia oli laitettu leimauksen kannalta hieman tukkoiseen paikkaan. Myös se, että tein kynnyksen puuttumisen takia kaikille sarjoille oman radan (pl. kaikkein vanhimmat ikäsarjat), vaikeutti minuttikohtaisten kuormitusten optimoimista.

Eniten kuitenkin olisin halunut toteuttaa jo suunnittelemani loppulenkin yleisörasteineen ja -väleineen. Mutta ennen kuin tämä kirjoitus pääsee romaanimittoihin, niin laitan tälle pisteen ja esittelen toteutumattoman loppulenkin toisessa kirjoituksessa.

Tuomo Mäkelä - 28.9.2020, 14:45

Uutisarkistoon