Ankkurikirje vko 30 – SM-rogaining 2021

Rogainingin SM-kilpailut kilpailtiin tänä vuonna Ylläksellä heinäkuun puolivälissä. Seurastamme kilpailuun starttasivat Arttu Laaksonen, Mikko Lindberg ja Simo Siltanen, jotka osallistuivat yhtenä joukkueena 24 tunnin sarjaan. Tämän viikon Ankkurikirjeessä he kertovat kilpailustaan.

Ennen Yllästä olemme osallistuneet joukkueena 3–6 tunnin kilpailuihin. Lyhyemmistä kilpailuista poiki ajatus ja kiinnostus osallistua vuorokauden rogainingiin. Keväällä löysimme kilpailukalenterista Ylläksen SM-kilpailun, ja saimme sovitettua sen kaikkien kalenteriin. Heti alusta asti oli selvää, että lähtisimme kilpailuun reitinsuunnittelu ja suunnistus edellä. Ajatuksena oli, että kilpailu kävellään läpi ilman virheitä. Juosta ei kannattaisi, koska kenelläkään ei ole kokemusta näin pitkästä lenkistä. Kuuden tunnin rogainingit olemme juosseet läpi, mutta 24 tuntia tulisi olemaan erityyppinen suoritus.

Fyysisesti emme valmistautuneet kilpailuun erityisen suunnitelmallisesti. Jokainen meistä on lenkkeillyt sen verran kuin muut velvoitteet ovat antaneet myöten, eli ei kovinkaan paljoa. Huhtikuussa teimme yhteisen kahdeksan tunnin harjoituksen. Tämän harjoituksen tarkoitus oli kokeilla, minkä tyyppinen energiatankkaus olisi järkevää. Simo ja Mikko tekivät ennen juhannusta kuuden päivän vaelluksen käsivarren erämaassa. Se oli fysiikalle hyvää treeniä.

Reitinsuunnittelua harjoittelimme ja spekuloimme etukäteen yllättävän paljon. Harjoittelimme erilaisia keinoja toteuttaa mahdollisimman tehokasta suunnittelua. Kokeilimme monia työkaluja ja laskukaavoja. Lisäksi pohdimme, mitä voimme ottaa opiksi aikaisemmista rogaining-kilpailuista. Ylläkselle lähdettäessä meillä oli itsevarma olo reitinsuunnittelun ja suunnistuksen osalta, mutta jokaisen kunto oli hieman kysymysmerkki.

Kilpailuaamuna torstaina saimme kartan käteemme klo 9:00. Olimme sopineet ennalta, mitä kukakin tekee ja missä järjestyksessä. Alustava reittiprofiili alkoi hahmottua hyvinkin nopeasti. Laskimme erilaisia vaihtoehtoja ja skenaarioita. Reittisuunnitelmamme oli valmis 11:15 aikoihin. Ehdimme hieman kierrellä ja katsella muiden reittejä ja suunnitelmia. Tämä vahvisti ajatustamme siitä, että meidän reittimme on erittäin hyvä. Olimme nimittäin lähes ainoa joukkue, joka jätti suunnitelmistaan pois Ylläksen sekä sen pohjoispuolella kohoavat tunturit.

Kilpailun startti tapahtui torstaina klo 12:00. Aluksi kärsivällisyys oli koetuksella. Ensimmäiset pari kilometriä olivat asfalttia, ja suurin osa kanssakilpailijoista lähtivät paukusta juoksemaan yllättävänkin kovaa kyytiä. Hammasta purren tyydyimme kävelemään. Simon kompassi hämmensi joukkuettamme heti lähdön jälkeen, kun huomasimme polkujen menevän maastossa ihan eri suuntaan kuin ne oli karttaan merkattu. Yhdessä totesimme sen johtuvan 1:40 000 mittakaavasta. Jälkikäteen ilmeni, että Ylläksellä eranto on noin +10,5 astetta. Karttaan eranto oli korjattu noin -10,5 astetta, eli pelkällä kompassilla suunnistaneet tekivät noin 20 asteen suuntavirheitä.

Ensimmäiset tunnit sujuivat melko leppoisasti, ja aika meni nopeasti. Keli oli hyvä. Kaikkien olo oli hyvä ja jaksoimme tehdä suunnistustyötä aktiivisesti. Emme tehneet suunnistuksellisia virheitä juuri lainkaan. Monella suuntavälillä löysimme itsemme liian oikealta. Tämä aiheutti pientä kummastelua, mutta jälkeenpäin voimme pistää nämä virheet väärän erannon piikkiin.

Kuuden tunnin kohdalla ilmeni ensimmäinen ongelma. Simon piti teipata vasen nilkka, kun nivelsiteet alkoivat vaivaamaan. Samoihin aikoihin alkoi satamaan. Sade oli aluksi vaivatonta tihkua, mutta seitsemän tunnin kohdalla se yltyi kaatosateeksi. Sateen myötä ilma alkoi viilentyä nopeasti. Kello lähestyi iltakahdeksaa ja hytisimme kylmästä, vaikka yritimme kävellä reippaasti.

Meillä oli mukana ohuet takit ja pitkähihaiset paidat, mutta emme voineet vaihtaa niitä näin aikaisin. Säätiedotus lupaili, että sade jatkuisi aamuun asti. Lisäksi yöllä lämpötilan ennustettiin laskevan kuuteen asteeseen. Ajattelimme, että aamuyöllä tulisi olemaan todella hankalaa, jos kastelemme vielä kuivana olevat vaatteemme tässä vaiheessa iltaa. Onneksemme sääennuste osoittautui vääräksi, ja kaatosade kesti vain hieman yli tunnin.

Yleinen olotila kävi kaikilla sateen aikana melko alhaalla, mutta sateen hiipuessa ja yön lähestyessä olo tasapainottui. Kahdeksan tunnin kohdalla tihkutti vielä hieman, mutta pian pilvet väistyivät ja aurinko tuli taas esiin. Näillä paikkeilla pidimme muutaman minuutin huoltotauon. Tauolla huomasimme ensimmäisiä oireita todellisesta uupumisesta, kun aina rauhallinen Mikko meinasi menettää hermonsa hyttysten ja mäkäräisten takia.

Tauon jälkeen matka jatkui noin kahden kilometrin asfalttiosuudella. Kova alusta ei tehnyt hyvää kylmässä sateessa kangistuneille jaloille. Tieosuuden jälkeen pääsimme naulaamaan rastin, joka oli keskellä rämeikköä. Jokainen on varmasti kuullut lapin hyttysistä ja mäkäräisistä. Tuolla rämeellä realisoitui, mitä nämä legendaariset huhut ja pelottavat iltasadut tarkoittavat. Tuolle rastille saavuttaessa kello oli yhdeksän illalla.

Lihakset olivat kipeät, vaatteet märkiä ja itikoita oli liikaa. Tässä vaiheessa Mikolla ja Artulla alkoi kahden tunnin synkempi jakso. Simo veti letkaa ja vastasi suunnistuksesta. Yhdentoista jälkeen lähestyimme reittimme haastavimpia rasteja. Mikko ja Arttu onnistuivat väsymyksestä huolimatta suunnistamaan erittäin hyvin, ja se kohotti koko joukkueen tunnelmaa. Tässä vaiheessa olimme taivaltaneet kaksitoista tuntia.

Puolenvälin jälkeen Simo alkoi taas vetämään letkaa. Arttu ja Mikko tummuivat jälleen aika pahasti. Kukaan ei muista yön taivalluksesta kauheasti mitään. Saimme sellaisen hyvän yhteishenkeä nostattavan flow-tilan päälle juuri kriittisimmillä hetkillä. Letka pysyi yhdessä, ja matka jatkui tasaisen tappavaa vauhtia.

Yön kylmimmät hetket olivat aamuviiden ja -kuuden aikoihin. Aurinko pilkahteli puiden lomasta aina välillä, mutta varjoissa oli todella kylmä. Kello lähestyi normaalin vuorokausirytmin herätysaikaa. Tämä aiheutti kaikilla sekä henkistä että fyysistä virkoamista. Olimme hyvässä vauhdissa ja päätimme vielä ennen maaliin suuntaamista käydä hakemassa rastin, joka oli Kuertunturin päällä. Tuo nousu söi miehistä sen verran virtaa, että viimeiset kilometrit olivat koko kilpailun haastavimmat. Erityisesti tunturilta laskeutuminen oli hankalaa.

Joukkueemme saapui maaliin perjantaina klo 10:08. Käytimme kilpailuun 22 tuntia ja 8 minuuttia. Optimaalisesta ajankäytöstä siis jäätiin, mutta kukaan ei kyllä kokenut valtaisaa tarvetta lähteä enempää rasteja. Olo maalissa oli tyytyväinen, joskin lievästi väsynyt.

Aikamme oli 22 tuntia ja 8 minuuttia. Matkaa kertyi 89,6 kilometriä, ja pisteitä kerrytimme yhteensä 190. Miesten avoimessa sarjassa sijoituimme seitsemästä joukkueesta kolmanneksi, ja kaikissa sarjoissa olimme kuudensia. Kaikkiaan mukana oli yhteensä 39 joukkuetta. Pistetiheytemme (montako pistettä kilometrillä) oli kaikista joukkueista 4. paras.

Lisätietoa kilpailumuodosta löytyy täältä: http://www.rogaining.fi/mita-on-rogaining/

Loppuun keräsimme haastattelut joukkueen jokaiselta jäseneltä maaliviivan ylittämisen jälkeen.

Mikko: Oli hieno kokemus, ja lähtisin mukaan uudestaankin. Onnistuimme reittisuunnittelussa ensikertalaisiksi hyvin, lenkillä pitää vielä käydä ja syömistä harjoitella, niin hyvä tulee. Joku joskus sanoi, että urheilu-ura loppuu tähän niin uskallan väittää, että ei lopu. Palautuminen on hyvässä vauhdissa. Lisää vuorokauden kisoja vaan!

Arttu: Suunnistustaito oli meillä kohdallaan, mutta vaatisi enemmän määräharjoittelua. Energiatankkausta ja pitkään suoritukseen liittyvää henkistä kuormitustakin tulisi harjoitella enemmän.

Simo: Hieno reissu, lähtisin uudestaankin. Hatun nosto kaikille, ketkä näitä ja vieläkin pidempiä kilpailuja harrastavat. Olisi hienoa, jos pystyisi joskus juoksemaan koko vuorokauden. Palautuminen on sujunut hienosti.

Siiri Siikarla - 26.7.2021, 11:05

Uutisarkistoon