Kuka ja mitä olen?


Joulujuhlassa aika harva tunnusti tuntevansa mut, mikä sinänsä on hyvin ymmärrettävää ;) Hannun haastattelussa olin kuin tönkkösuolattu silli, enkä osannut A:ta enempää sanoa. Osaan kuitenkin aakkoset pidemmälle ja niinpä aattelin, et kirjoitan teille ny muutaman säädyllisen, informatiivisen rivin ittestäni omalla äidinkielelläni.

Oon paljasjalkainen vantaalainen vuosimallia –64, perusmalli keskivertosuomalaisesta: 2 lasta (riiviötä), rivitalonpätkä (kohta o-m-a-k-o-t-i-t-a-l-o !!!), Toyota-farmariauto ja kesämökki. Saloon muuton syynä on toinen klassisista syistä, tässä tapauksessa mies, ei siis Noksu. Palkanmaksajana on Vahinkovakuutusosakeyhtiö Pohjola, työnimikkeenä controller. Harrastukset suunnistuksen lisäksi on vuodenajan mukaan. Listalla on juoksu, rullahiihto, golf, hiihto ja snoukka.

Suunnistuksen aloitin 1974 A.D. Matkan varrelta on kertyny paljon muistoja, hyviä ja huonoja, sekä ystäviä, nykyisiä ja entisiä…Nuorten sarjoissa (16-18) kuuluin liiton nuorten Pohjola-ryhmään, mutta varsinaisen ”kilpaurheilijan” uran tein hiihtosuunnistuksen puolella, jonne ajauduin vähän kuin pakon sanelemana: polvet eivät yksinkertaisesti kestäneet juoksua talvella ja oli pakko ruveta hiihtämään, ilmoittauduin kisoihin ja yllättäen menestyin. Itteäni voisin luonnehtia lauseilla ”ei mikään voittajatyyppi” tai ”ikuinen kakkonen”, ilmeisesti siis jonkinasteinen Lätsä-Pekka -syndrooma. Arvoltaan suurimmat kisat olivat hiihtosuunnistuksen MM-kisat 1986, sijoitus 13. tai jotain sinne päin, lisäksi tuli kierrettyä Eurooppaa monissa hs maailmancupin kisoissa. Mukavaa aikaa…Melkeen tässä kirjoittaessa tulee ikävä noita aikoja. Kesäsuunnistuksen puolella D21 –sarjassa paremmat saavutukset tulivat viesteissä, SM-viesteissä mitaleja, Venlojen viestissä ja Tvåmilassa plakettisijoja. Viesteissä olin aina aloittaja, ei tarttenu koskaan kytätä, milloin pääsee maastoon ja toisekseen riitti ku osas valita oikealle tai vasemmalle erkanevan letkan.

Tähän päivään asti olen ollut urheiluseuratoiminnassa mukana ainoastaan ”ottajana” nyt on sitten antamisen vuoro. Ku Jaana kysy, ryhtyisinkö tälle nuorisopäällikön pestille, oli ensimmäinen reaktio ehdoton EI!!!. Ei siitä syystä, etteikö kiinnostaisi, vaan koska homma on musta vaativa, enkä toisaalta suostu tekemään elämässä yleensäkään asioita, jollen pysty hoitamaan niitä kunnolla, mua ärsyttää just puolitiehen jätetyt jutut. Saa nähä kuin tässä yrityksessä käy…Ainakin mulle jätettiin isot saappaat. Onneksi myös lähes kaikki vanhat, tai pitäskö sanoa entiset, jaostolaiset jatkoivat mukana toiminnassa, sillä ilman heitä olisin enemmän ku pulassa.

Mun mielestä lasten ja nuorten suunnistuksessa on tärkeintä, että jokainen on mukana, koska metsässä liikkuminen on kivaa ja kaverit vielä kivempia! Keksinkin just, että joka kerta, ku kokoonnutaan yhteen, niin paras hymy kirjataan ylös kirjoihin ja kansiin – kandee siis viettää aikaa peilin edessä ja kehittää oma pepsodent-smile, jos vaikka voittas vuoden hammastahnat….ihanaa hampaiden harjausta tiedossa….Toisaalta en voi mitään, että mulla on rasitteena toi kilpaurheilija tausta ja sitä kautta ajattelen nuorisotoimintaa vähä myös menestyksen kautta, tosin vasta 14-sarjasta ylöspäin, sitä nuoremmat ovat aina voittajia kun selviävät metsästä pois yhtä kokemusta rikkaampana.

Näin vuoden viimeisenä päivänä on paikallaan miettiä lupauksia vuodelle 2006! Olisko liikaa pyydetty, jos jokainen teistä nuorista antaisi mulle yhden pikkuriikkisen suunnistusta koskevan lupauksen? Odotan sähköpostiasi osoitteeseen mailto:hanna.kirmula@salo.salonseutu.fi

Onnellista Vuotta 2006!

H.

Siis uusi nuorisopäällikkööme Hanna Kirmula esittäytyy!

Kuvassa Hanna matkalla kohti K-paikkaa 25-Manna-viestissä. Kuvan nappasi Ilu.

Elina Kivelä - 2.1.2006, 17:17

Uutisarkistoon