Jukola 1967 maasto Halikko-viestin näyttämönä

Vuoden 1967 Jukolan viesti ja Venlojen juoksu ovat edelliset suunnistuskilpailut, jotka on juostu tämän vuoden Halikko-viestin kartalla. Silloisen Jukolan keskuksen ydin oli vain n 150 m Halikko-viestin keskuksesta koilliseen. Halikko-viestin keskuksessa, silloisessa sorakuopassa, oli muistini mukaan pysäköitynä muutama linja-auto. Jukolan järjestelyvastuun kantoi tuolloin Halikon Hakoniskat. Jukolan lähtöviivalla oli 259 joukkuetta, joista maaliin selvisi 214 joukkuetta. Viestin voitti Asikkalan Raikas, jolle toiseksi sijoittunut Turun Suunnistajat hävisi noin 4 minuuttia. Tuolloin ei ollut vielä Venlojen viestiä vaan naiset juoksivat sunnuntaiaamulla klo 6 yhteislähdöllä Venlojen juoksun. Sen 7.4 km radan nopeimmin kiersi Maarian Mahdin Anna-Liisa Nissi aikaan 1.05.12. Kilpailussa venloja oli mukana 101.

Siihen aikaan ei vielä suunnistuksen erikoiskarttoja ollut vaan kilpailu käytiin silloisen Maanmittaushallituksen yleisellä maastokartalla eli mustavalkoisella peruskartalla, jonka mittakaava oli 1:25 000. Ajalle tyypilliseen tapaan kartasta puuttui paljon metsäojia ja hakkuita sekä jopa teitä eikä se käyräkuvauskaan ollut kuin vähän sinne päin. Tositarina on, että maaston halkova 6 km pitkä Kultanummen metsäautotie oli valmistunut pari vuotta ennen Jukolaa mutta järjestäjillä oli suhteita Maanmittaushallitukseen ja he saivat tien piirtämisen kartalle siirrettyä Jukolan jälkeiseen aikaan. Varsinkin yöosuuksien juoksijoille aiheutui ongelmia kun rasteja oli sijoitettu molemmin puolin tietä eikä aina voinut olla varma, että kummalla puolellahan tietä se rasti nyt sitten on.

Halikon Jukolassa kokeiltiin ja hyväksi havaittiin valottomia yörasteja. Sitä ennen rastimiehet polttivat yörasteilla ns. myrskylyhtyjä, joiden lasit oli värjätty punaisiksi. Rasteilla oli nyt siis vain pelkkä lippu. Jokainen rasti oli miehitetty ja rasteilla kirjattiin ylös jokaisen joukkueen numero ja käyntiaika. Itsellenikin unohtumaton kokemus oli kun pääsin 10 vuotta vanhemman serkkuni apuriksi ankkuriosuuden kolmosrastin rastimieheksi.

Toisen kerran Jukolan historiassa Halikossa käytettiin temppua, jossa ensimmäisen osuuden lähdön rintamasuunta oli täysin päinvastainen kuin oikea suunta ykkösrastille. Vain muutama joukkue lähdön jälkeen pysähtyi, katsoi kompassia ja kääntyi 180 astetta ja suuntasi kohti ykköstä. Yli 10 minuuttia ehti kulua kun vielä joukkueita palasi lähtöpaikalle ja suuntasivat kulkunsa kohti ykkösrastia. Tänä päivänä tuota temppua ei voi enää käyttää kun joukkueita on noin kuusinkertainen määrä. Halikon Jukola oli myös viimeisiä, jonka tulospalvelu hoidettiin täysin käsipelillä.

Jukolan viesti sanoma oli omistettu koko Suomen kansalle, joka puolen vuoden kuluttua valmistautui viettämään itsenäisyytensä puolivuosisataista juhlaa.

Ilkka Saarimäki

Kuvassa 1967 Venlojen juoksun voittaja Anna-Liisa Nissin rata ja reitti.

28.9.2025, 16:55