Vauhtia ja sujuvuutta Barbatesta

Mädi, Maco, Mäksä, Suna, Sacha, Max, Pauke ja Sanna hakivat enemmän tai vähemmän lumiseen kevääseen lisäpotkua Espanjan Barbatesta. Vajaan parin viikon leirin aikana tuli suunnistettua paljon, mutta tehtyä myös paljon muuta harjoittelua, jonka lumettomat maastot ja lämpimät ilmat sallivat. Suunnistusharjoituksia tuli tehtyä pääasiassa yksi per päivä, mutta joinain päivinä jotkut innostuivat tekemään toisenkin. Kolmen harjoituksen päivätahtiin mentiin. Aamuisin ennen aamupalaa oli pieni aamulenkki. Aamupäivästä päivän pääharjoitus, joka oli yleensä suunnistusta, ja iltapuolesta sitten kuntopiiriä, juoksutekniikkaa tai puhdasta kilometrien nielentää.
Maastot olivat hiekkapohjaisia ja nopeita, mutta paikoin myös varsin vaativia. Valmiiden harjoituspakettien lisäksi juoksimme Suomen maajoukkueen harjoituksia, sillä maajoukkue, Rantsu mukaan lukien, vietti leiriä tammikuussa osittain samoissa maastoissa. Olikin mukavaa juosta samoja harjoituksia kuin maajoukkuesuunnistajat aikaisemmin.

Valitettavasti leiri ei kaikilta mennyt aivan putkeen, sillä pientä sairautta oli liikkeellä. Eniten miehiä oli lasaretin puolella sen yhden päivän aikana kun oli se leirin ainoa kisa. Pauken ja Sannan viettäessä vähän lyhyempää leiriä ja ollessa jo kotimatkalla, ja muiden ollessa vähän kipeinä, ei kisassa viivalla ollut Ankkurilaisista kuin Mädi ja Max. Kisat olivat paikalliset pikkukisat, joissa osallistujia oli n.220. Puoli tuntia ennen kisojen alkua rasteja vielä lähdettiin viemään metsään ja mitään ei ollut kisakeskuksessa tehty, mutta kyllä ne rastit paikallansa sitten olivat, ja hyvinhän hommat siellä pyöri, vaikka ei sitä välttämättä ensisilmäykseltä olisi uskonutkaan. Kunnon old-school fiilikseen pääsi kun käteen lyötiin kilpailukortti ja rasteilla ei ollutkaan sitä sport-identiä, vaan vanhat kunnon pihtileimasimet. Tuloksista sen verran, että Mädi voitti ja Max oli kolmas. Juostiinhan siellä sitten toinenkin kisa, nimittäin kaksiosainen leirikisa, jossa karsinnan ja takaa-ajona käydyn finaalin jälkeen nopein oli Sacha.

Sen lisäksi, että tällainen Suomen hangista etelän maihin suunnattu leiri on taidon kehittämisen ja sujuvan suunnistuksen löytämisen kannalta erittäin hyödyllinen, niin se myös katkaisee sopivasti talven. Motivaatiota tehdä 20 tunnin harjoitusviikkoja pitkin talvea löytyy aivan eri tavalla kun tietää, että kohta pääsee sulille suunnistamaan. Ja leirin jälkeen mieli on virkeänä ja miehet tikissä. Seuraavia haasteita odottaen.

Kuvia ja muutamia karttoja reissusta löytyy:
http://picasaweb.google.fi/tuokar/EspanjanLeiri2008

Mädi - 4.3.2008, 10:56

Uutisarkistoon