Raportti Ukrainan MM-kisoista

Koska taisin olla ainoa ankkurilainen Ukrainan MM-kisoissa, laitan tässä hieman raporttia.

Katsoin paikan päällä sunnuntaina yhden karsintakisan ja eilen keskiviikkona keskimatkan finaalin. Välissä oli IOF:n karttakomission kokous, joka tällä kertaa kesti vain yhdeksän tuntia sekä kansainvälinen suunnistuskarttakonferenssi, jossa itse puhuin tulostekartoista ja muuten seurasin mielenkiintoisia esityksiä.

Hiki tuli joka paikassa, teki mitä tahansa tai vaikka oli tekemättä mitään. Puoleen yöhön mennessä mittarin lukemat sentään putosivat 29 asteeseen. Seisova helle tuo varmasti oman lisänsä MM-suorituksiinkin varsinkin niillä, jotka urakoivat kaikki seitsemän kilpailua. Suomalaisia kuumuus ei kuitenkaan näytä hidastavan ja mitaleita on tullut joka päivä.



Ukrainalainen tapa toimia ja toiminnan logiikka sai suomalaisen välillä tuntemaan toivottomuutta. Ystävällisyydellä paikalliset kyllä korjasivat monta asiaa. Annan kaiken kunnioitukseni kisajärjestäjille, jotka monella tapaa hankalista lähtökohdista ovat rakentaneet hyvät kisat. Meneillään olevat MM-kisat ovat Ukrainan suunnistukselle todella, siis todella kova ponnistus. Erittäin luotettavalta taholta kuulin, että uupumus on niin syvää, että ensi vuonna maassa ei suunnisteta lainkaan, koska kukaan ei jaksa eikä viitsi järjestää mitään lajiin liittyvää. Viime vuoden Tanskan kisoja kehutaan varmasti Ukrainan kisojen jälkeenkin kaikkien aikojen parhaimpina, mutta voidaan kysyä, mikä kisajärjestelyissä on järkevää ja tarpeellista. Tanskan kisojen "arena production" maksoi kuulemma 300 000 euroa, Ukrainassa varmaankin vähemmän kuin vaikkapa Ankkurirasteilla. Suunnistuksessa mielestäni kuitenkin tärkeintä on se, mitä on lähdön ja maalin välillä: maasto, kartta, rata ja ajanotto.

MM-kisojen jokavuotisuus ja epäonnistuneeksi osoittautunut maailman cup tulevat olemaan puheenaiheina ensi vuonna IOF:n kongressissa. Arvokisoja on valtava määrä ja kaikille ei tahdo löytyä järjestäjiä ja jos on löytynytkin, monenmoista heikkoutta on monessa ollut. MM-kilpailut ovat lajimme kärkitapahtuma. Niin katsoen on todettava, että järjestelyjen taso vaihtelee liian paljon.

Oma WOC Tour-kisani pitkän matkan karsinnan maastossa oli helteinen ja rankka, mutta samalla hauska ja mielenkiintoinen. Korkeimmilta kohdilta näkyi 20 kilometrin päähän Kiovan massiivisiin betonilähiöihin ja puolentoista kilometrin päähän maalialueelle. Välillä pudoteltiin jyrkkiin piikkipusikkonotkoihin, joihin aurinko ei varmaankaan paista koskaan. Viimeinen rastiväli oli 110 m: viiden metrin käyriä kaksi alas ja seitsemän ylös. Emittiä paljon mukavampikäyttöisempi SportIdent kellotti kilometrivauhdiksi tuolle kiipeämiselle 32.09. Kartta Pidgirtsy, 1:15000/5 m, M40, 4,12 km

Kiovan katukuvassa näki kaikkea mahdollista. Laitamilla oli saastaa ja köyhyyttä, keskustassa väkimäärä huomioon ottaen käsittämättömän siistiä. Puistot olivat upeita ja keskustan rakennukset massiivisuudessaan ja arvokkuudessaan jotain sellaista, mitä Suomessa ei ole eikä tule. Muutama ruosteinen Mosse vielä sauhutti lukuisten muskelimaastureiden ja mersujen seassa. Tosin kaikki liikkuivat hitaasti tai eivät ollenkaan, sillä Kiovan ruuhkat ovat kauheat. Vielä auringon laskiessa pääkatujen kahdeksan kaistan seisovaan autokaaokseen osa haki apua ajamalla jalkakäytävillä. Hupaisan näköistä oli myös katsella, kun kaupunginbussi ajoi pitkin rautatietä…

Tulin torstaina aamuyöllä kotiin ja loput kisat seuraan netistä. Ainoana TV-yhtiönä paikalla on YLE, joten illan Urheiluruuduissa on meille tarjolla harvinaista herkkua.

Jukka Liikari

Ilu - 24.8.2007, 7:58

Uutisarkistoon